Yksi tämän levyn vahvuuksista on eittämättä simppelisti päällekäyvä jyräys, jossa kummittelee paitsi aiemmin mainittu AA-kerho myös edesmennyt Bathory. Kitarasahaukset eivät ehkä ole sieltä kekseliäimmästä päästä, mutta ne ajavat eeppisen asiansa oikein hyvin. Vaikka blasteja kuullaan, pääasia on verkkaisesti etenevä ja mahtipontinen tunnelmointi.
Laulu on ihan asiallista örinää. Se saa The Nine Worlds Burn -biisissä seurakseen naistulkintaa, jonka siivin tavoitetaan jotain muinaisskandinaavista fiilistä vähän enemmänkin. Myös upea Gap of Ginnungs nousee miehekkäällä kertosäkeellään tavanomaisen kuuntelukokemuksen yläpuolelle.
King of Asgard on hieman varjoihin jäänyt porukka, joka ansaitsisi suurempaakin näkyvyyttä ja kuuluvuutta. To North -kiekon kappaleet eivät ole mitään instant-hittejä vaan tasaisen varmasti kulkevia metalliviisuja.