Puolalais-valkovenäläinen trio vyöryttää kymmenen kappaleen verran kitkeränmustaa death metalia. Viha on melkoista polttoainetta. Everlasting Hate iskee intensiivisesti iholle, väliosan hakkaava demppiriffi laittaa niskat koetukselle. Levyn kovin veto on Divine Singularity. Se alkaa uhkaavissa, puhaltimilla höystetyissä tribaalitunnelmissa ja kasvaa dödisriffittelystä mahtipontiseksi progeblackinfernoksi.
Ei puhettakaan, etteikö poppoolla olisi tyylilajista riittävästi tietotaitoa. Rumpali Wojtek Slavinsky dominoi äänimaisemaa kiivailla kompeillaan mutta antaa tilaa Kirill Bobrikin messuamiselle. Bändin turboahdettu soundi ei anna armoa, ja välillä tuleekin ähky. Perfecting Slaveryn raivo ei toimi enää samalla tavalla. Bändi osaa kuitenkin käyttää suvantohetkiä viisaasti tuomaan kontrastia. Awakening antaa illuusion rauhasta.
Jos haluaa antautua kokonaisvaltaisen kaaoksen vietäväksi, S.I.N. on siihen pätevä ääniraita.