KILL EACH OTHER NOW! Rauhanmies Millen käskytyksille saa taas hymähdellä oikein kunnolla. Tappaminenhan se on aina mielessä, mutta kuunnellaan nyt ensin.
Livelevyt kertovat parhaimmillaan kappaleista jotain uutta ja näyttävät bändin ulosannin tuoreena, raakana ja raivokkaana. Toisaalta ne voivat lässäyttää biisit ja paljastaa yhtyeen heikkoudet, jotka peittyvät keikkatilanteessa yleisen hurmoksen ja riehumisen taakse. Kreatorin uusi live on näiden puolien kombinaatio, mutta plussalle jäädään reilusti.
Pleasure to Kill lähtee lähes samalla rivakkuudella ja pidäkkeettömällä raivolla kuin studiolevyllä. Puhkisoitettua Phobiaa ilman olisi pärjätty, ja uuden tuotannon hitaammat palat kuten Fallen Brother tai Satan Is Real jäävät jotenkin puolitiehen.
Millen täydellä tunteella vatsanpohjasta lähtevässä äänessä ei ole enää entisaikojen ilkeää rääkyä, ja näin livejulkaisulla se korostuu liikaa. Säälin Millen kurkkua. Soundit ovat luonnollisesti terävät ja jykevät, mikä on yhtäältä hyvä, mutta toisaalta se haukkaa hieman pieksämisen tehoa.
Useassa eri formaatissa julkaistava London Apocalypticon on tuoreempaan Kreator-tuotantoon keskittyvä kokonaisuus, joka on kiva lisä fanien levyhyllyyn, mutta muille suosittelen vaikka Dying Aliven (2013) hankkimista.