Erinomaisen death metal -debyytin, Shadow Realmsin, julkaisusta on kulunut kaksi vuotta. Olen odottanut Firespawnin paluuta kuin mummo kahvitarjousta.
Esikoisella kaikuivat Amerikan kuoloperinnön mädäntyneet nuotit. The Reprobatellä tuomitaan pitkälti omiin nimiin. Riffit, rumpukompit ja soundimaailma on leivottu vain kokeneimpien kuolokettujen taitamaan perinnetaikinaan.
Levy on tempoiltaan edeltäjäänsä kiivaampi, ja Lars-Göran Petrovin murina pysyttelee tasaisenmatalilla taajuuksilla. Ensitutustumisella albumi vaikuttaa melkeinpä tasapaksulta, mutta sitten esiin työntyvät lihakoukut ja kuulijaa raijataan kannikat edellä kalanruuaksi.
Vaikka kuuluuhan se Morbid Angel tälläkin levyllä. Etenkin hämmästyttää nimibiisin aloitusriffi, joka on lähes hiilipaperikopio Dominationin (1995) Where the Slime Livestä. No, pitäähän sitä kertaalleen mestarille kumartaa.
Kymmenen biisiä ja 43 minuuttia on jykevän miehekkäälle death metal -rykäisylle optimimitta. Muutoin menisi selittelyksi. Firespawn on ammattiukkojen remmi, ja toimitus on sitä mukaa taloudellista, energistä ja öljytankkerinpainoista. Uiskennelkoot poikaset vanavedessä.