Hypernopean höpöhevin herttuat tuovat tykö taas yhden kaikin puolin överin nintendometallipläjäyksen, jolla power-faneille syötetään ne samat vanhat lääkkeet kuin aina ennenkin.
Serviisistä löytyy sokaisevia tuplabasaritempoja, ihan liian iloinen meininki, häpeilemätöntä nörttiyttä sekä epämääräisesti ennestään tutulla tavalla lastenlaulumaisen helppoja ja juuri siksi luvattoman lujasti korvaan tarttuvia sävelkulkuja. Lisäksi paketissa on kahden ylilahjakkaan keppiakrobaatin noin tuhatnuottisia Guitar Hero Expert Level -kitarasooloja, kieli tukevasti poskessa sanoitettuja avaruus- ja fantasiasaagoja, Arcade-videopelien kasibittipilpatuksia ja levyn lisuribiiseissä myös nimekäs vierailijakaarti. Ja koko ajan tapahtuu tietenkin aivan helvetisti liikaa.
Tässä konseptissa uudistusmielisyyttä edustavat mullikuorot, joita mölytään marssilaulumaiseen Space Marine Corpiin sekä neonväristä synthwave-kasariestetiikkaa ja diskoheviä naittavaan Doomsday Partyyn. Ikifaneille uusikin albumi luultavasti kelpaa hyvin, mutta kaikesta kontrolloidusta koheltamisesta huolimatta Warp Speed Warriors ei onnistu ihmeemmin sytyttämään. Dragonforce on sorvannut paljon ikimuistoisempaakin röhnää.