Kuluvana vuonna kolmikymppisiään viettävän teksasilaisyhtyeen edellisestä pitkäsoitosta on vierähtänyt 12 vuotta. Tänä aikana sinfobläkkiksen kentälle kosmisia scifisaagoja toimittavaan bändiin on ilmaantunut kolme uutta jäsentä. Heistä keskeisin on uusi laulaja-sanoittaja Orlando Logan Olivero, joka ottaa homman haltuunsa suvereenein ottein.
Miehen panos kuuluu paitsi monipuolisena kivuliaan rääkymisen, karkean karjunnan ja genressään yllättävän ilmaisuvoimaisten puhtaiden vuoropuheluna myös uusina mutta tutun oloisina melankoliamaisemina sekä runollis-symbolisina avaruussaagoina.
Lähes kokonaan uusiutuneen ryhmän viehätys on vanhoille faneille tuttu. Vaikka (uskoakseni) ohjelmoidut basarit tärisevät kuin helikopterin minitykki, pehmeä bassottelu, majesteettiset synamaisemat ja pettämätön tyylitaju tekevät äärimetallisesta paketista korviahivelevän kaunista, lähes rauhoittavaa kuultavaa.
Erityisesti kitaristi-biisiseppä Williamin estetiikka kiehtoo. Hemmo ei juuri sooloja viljele, mutta surumielisen vahvamelodiset koukut ja kekseliäät likit kiehtovat kuuntelukierros toisensa jälkeen. Awaken the Greylight onkin heittämällä Vesperianin tähän asti paras albumi.