Kotikutoinen teos niin hyvässä kuin pahassa – arviossa Kotok

Julkaistu Infernossa 3/2021.

KOTOK
Euroshima
KOTOXIK

To/Die/Forista, Malpracticestä ja Omnium Gatherumista tuttu kitaristi Joonas Koto on pukannut ulos ensimmäisen soololevynsä, joka on sitä ihan kirjaimellisesti, sillä mies vastaa itse kaikista instrumenteista ja myös laulusta. Kotokin musiikki on progressiivista ja teknistä thrash metalia, joka liikkuu jossain Megadethin, Testamentin ja Annihilatorin välimaastossa.

Koto on taitava kitaristi, ja miehen riffit ovat samaan aikaan mukavan polveilevia ja iskeviä. Euroshima on kotikutoinen teos niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä siinä mielessä, että levy on tekijänsä vision mukainen eikä kompromisseja ole tehty. Pahassa siksi, että tein itse ja säästin -metodi ei aina tuota optimaalista lopputulosta.

Ohjelmoidut konerummut esimerkiksi latistavat muuten hyvää tunnelmaa väkisinkin. Vaikka olen kuullut tällä saralla huonompaakin, konekomppien kliinisyys ei oikein palvele levyn biisejä. Ymmärrän kyllä ratkaisun käytännöllisyyden, eikä se onneksi tee albumista täysin kuuntelukelvotonta.

Muuten instrumenttipuolessa ei olekaan valittamista. Koto osaa tehdä mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia sävellyksiä, joissa riittää koukkuja ja kommervenkkejä. Terhakka avausbiisi Flow Irreversible, hikistä aggressiota ja intensiteettiä puhkuva Fuel for War sekä Megadethin Hangar 18 -biisiä tyylikkäästi lainaileva nimikappale ovat selkeästi sadon hehkeintä antia.