Axegressor
Last
Listenable
Kotimaiseen thrash-rintamaan on noussut viime vuosina useampia päteviä törkyturpia pakkaa sekoittamaan. Vuodesta 2006 rähjännyt Axegressor on pysytellyt taistelun kärkijoukoissa käytännössä koko uransa.
Tyyliä on rukattu hitusen melodisemmasta ja soolopainotteisemmasta matskusta kohti rähäkämpää ilmaisua. Kolmas pitkäsoitto Last ottaa taas hieman uutta tulokulmaa. Päällekäyvästä ankaruudestaan huolimatta kiekko ei ole aivan yhtä mutkatonta rähjäämistä kuin kakkoslevy Next (2011).
Command to Last ja Social Pressure pitävät huolen rehellisen brutaalista kiihdyttelystä, mutta osa kappaleista on aiempaa kulmikkaampia. Ei Axegressor todellakaan progen pariin harhaile, mutta väittäisin että kuvioihin on lisätty pykälän verran enemmän haastetta ja pieniä yksityiskohtia. Aivan kuin soittajat itsekään eivät haluaisi kyllästyä sävelmiinsä heti kättelyssä. Kappaleista löytää useampia puolia ja ne on helppo erottaa toisistaan. Tämä on ehdoton plussa.
Soitto ja vesikauhuinen rähinälaulu ovat edelleen kunnioitettavan kireää tekoa. Kepityspuolella ankara sahaus saa pisteitä myös yhdestä parhaimmista koskaan kuulemistani kitarasoundeista. Osin tämän ansiosta esimerkiksi Mind Castrationin riffittely on aivan jumalaista. Merciless Reality Checkin alku puolestaan voisi olla peräisin Stonen kakkoslevyltä. Toteutuspuoli ylipäätään on harvinaisen tanakasti hallinnassa.
Lastin tiiviiksi puristetusta thrashistä kuuluvat läpi Slayer ja vanhat teutonirässääjät, mutta bändin oma tyyli on silti nopeasti tunnistettavissa. Jos tätä pitäisi kuvailla muutamalla adjektiivilla, niin napakka, puhdas ja nautinnollinen ovat käypiä valintoja.