Pirun painavalla Scorn-debyytillään (2013) lähinnä epämiellyttäviä tunteita herättänyt Primitive Man kuulostaa edelleen ahdistavalta. Kuten on varmasti tarkoituskin.
Denveriläiskolmikon syvältä raapiva sludgemyllytys on kuin hidas ja kivulias kuolema. Pitkän matkaa yli tunnin mittainen levy kuristaa kurkkua, pyörittelee tylsää puukkoa syvällä haavassa ja murtaa luita ruuvipenkissä. Tämän kaiken pukeminen musiikilliseen formaattiin vaatii kieltämättä taitoa ja näkemystä, mutta Primitive Man vie hommansa ehkä jopa liian pitkälle.
Kaltaiseni nössö kaipaisi kaiken rouhimisen sekaan muutaman hyvän kappaleen, mutta tämä on ilmeisesti liikaa vaadittu. Huumori alkaa olla aika vähissä viimeistään levyn toiseksi viimeisen kappaleen, yli 12-minuuttisen Inevitablen kohdalla, joka saa sormet hamuamaan stop-nappulaa.
Caustic on äärielämys sellaista etsivälle, mutta peruskuulijalle Primitive Manin ilmaisu on yksinkertaisesti liian tylsää ja yksitoikkoista.