Kuriositeetti, josta on vaikea innostua härmäläisestä näkökulmasta katsottuna – arviossa Bratsin uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 6/2021.

BRATS
The Lost Tapes – Copenhagen 1979
HIGH ROLLER

Brats tuskin kiinnostaisi moniakaan kotimaansa Tanskan ulkopuolella, jos sitä ei mainostettaisi Mercyful Faten esiasteena. Periaatteessa mainos on totta, sillä Hank Shermannin perustamaan porukkaan liittyi ennen vuonna 1980 julkaistua debyyttiä Michael Denner ja myöhemmin vielä itse Kim Bendix Petersen, vaikka King Diamond -nimellä paremmin tunnetun kultakurkkuisen kiljukaulan kanssa ei ehditty levyttääkään ennen bändin hajoamista.

Vaan eihän Bratsilla ole niin mitään tekemistä heavy metalin kanssa. Se käy selväksi tältä esikoisalbumiksi tarkoitetulta, mutta sopimuskuvioiden vuoksi lähes 30 vuodeksi arkistoihin pölyttymään jääneeltä levyltä, josta on nyt katsottu tarpeelliseksi tehdä uusintapainos. Kuriositeettihan tämä on, sillä ensipainostakin on vielä saatavilla maltilliseen hintaan, vaikka uusi digitointi ja masterointi lopputulosta lienee parantanutkin.

Yhtyeen räimimä ensimmäisen aallon punk on pääsääntöisesti aivan hyvää, mutta vaikea siitä on näin härmäläisestä näkökulmasta innostua. Misfits teki samoihin aikoihin laadukkaampaa materiaalia, ja olihan meillä Suomessakin jo Aknepop-klassikon julkaissut Eppu Normaali sekä kiljupunkin esi-isä Maho Neitsyt. Mainitut pesevät juuttien touhut mennen tullen, joskin todelliset pitkän linjan punkkarit saanevat Bratsin materiaalista enemmän irti.