Saksalaisen Firmamentin agendana on tehdä tarttuvia, helposti mieleen jääviä hard rock -biisejä ja palata aikaan ennen perinteisen hevin olemassaoloa. Debyyttialbumia suositellaan etenkin varhaisesta Scorpionsista, Blue Öyster Cultista ja Thin Lizzystä tykkääville.
Levy kuulostaa juuri siltä, miksi sitä mainostetaan. Ajoittain hyvinkin yksinkertaisten elementtien ympärille on rakennettu todella kiinnostavia biisejä. Simppelit mutta väkevät riffit toimivat täydellisesti, ja albumi todellakin kuulostaa ikivanhalta – hyvällä tavalla.
We Don’t Rise, We Just Fallin vahvuus on siinä, että se on aito bändilevy, jossa kaikki soittimet kuuluvat asianmukaisella volyymilla. Enimmäkseen syvällä rintaäänellä operoiva laulaja on sopivan persoonallinen tuoden biiseihin lisää ulottuvuuksia, tunnetta ja melankoliaa. Ikävä kyllä mies on jättänyt bändin tämän levyn ilmestyessä.
Kappaletasolla homma toimii kaikin puolin, mutta levyn yhdeksän biisiä ovat pitkälti saman tempun toistamista. Kokonaisuus saisi olla monipuolisempi, sillä tällaisenaan albumi jää hieman vajaaksi ja yksiulotteiseksi.