Onko mahdollista luoda yhden albumin mitassa täydellinen oppikirja siitä, miten tehdään kasvotonta metalcorea nollakarismalla? Kanadalainen Arrival of Autumn vaikuttaa tarttuneen haasteeseen.
Yhtye luettelee tiedotteessaan pitkän listan sen soundiin vaikuttaneita bändejä, ja litanian luettuani ymmärrän lopullisesti, mistä albumissa on kyse: kaikesta muusta paitsi Arrival of Autumnista.
Levyltä voi pistää soimaan vaikkapa End of Existencen tai Better of Withoutin ja alkaa kerätä listaa. Nyt soi Metallica-riffi, johon sotketaan Trivium-melodiaa, väliin lyödään Lamb of God-väliosa ja koko paketti ”kruunataan” The Black Dahlia Murder -kitarasoololla.
Hämmentävää kyllä Nuclear Blast on nähnyt tarpeelliseksi napata bändin rosteriinsa viisi vuotta sen jälkeen, kun se julkaisi omakustannedebyyttinsä Shadowsin. Myös Harbinger kuulostaa omakustanteelta, jonka tekijät ovat treenikämpällä jammaillessaan kuuroutuneet musiikilleen ja kuvittelevat sen olevan ainutlaatuisinta ikinä.