Quebecin alueen omaehtoinen ja -laatuinen black metal on nostanut jo vuosien ajan päätään. Ilmiöstä puhuminen ei ole millään muotoa liioittelua. Vaikka aluetta edustavien bändien määrä on maltillinen, osin samoista tyypeistä koostuva ja vieläpä pitkälti Sepulchral Productionsille levyttävä, pinnan alla kytee taatusti jotain laaja-alaisempaa ja syvällisempää kuin pelkkä vahva yhteisöllisyys.
Kolmatta levyään julkaiseva Délétère istuu skeneen mallikkaasti. Songes d’une Nuit Souillée ei tarjoa sinänsä mitään sen mullistavampaa kuin esimerkiksi Suomessa on tällä vuosituhannella tehty. Albumin kylmässä ja karheassa black metalissa on Pohjolasta tuttua melodisuutta, mutta tunnelmaltaan se on alkukantaisen sijaan sivistyneisyyteen saakka jalostunutta, ilman hienohelmojen havinaa. Tässä onkin yksi itäiseen Kanadaan sijoittuvan skenen merkittävistä joskin vaikeasti määriteltävistä ominaispiirteistä.
Délétèren pimeästä ajasta kumpuavat ruttolaulut on helppo nostaa ei-niin-kummoisen black metal -vuoden parhaimmistoon.