Kun kuulin, että Gödenissä on vanhaa Winter-miehistöä, mielenkiintoni heräsi heti. New Yorkista kotoisin ollut Winter konkkasi aikoinaan kolhoa mutta mainiota doom deathiä varhaisen Celtic Frostin jalanjäljissä. Göden ei muistuta edeltäjäänsä juuri muuten kuin mustan ja kylmän tunnelman puolesta. Riffeissä tosin on havaittavissa Tom G. Fischerin myöhempien aikojen eli Triptykonin vaikutusta.
Musiikki ja soundimaailma muistuttavat itse asiassa yllättävän paljon myös toisesta sveitsiläisestä oman tien kulkijasta. Kulmikas, välistä pitkälle industrial-soundin maailmaan uppoava avaruusmatkailu tuo vahvasti mieleen
Samaelin Passage-levyn.
Vaan eipä tämä nyt mikään täysi sveitsipastissi ole. Gödenin mörköilyssä on oma tunnelmansa, eikä tämäntapaista musisointia kuule kovin usein. Trion kokemus kuuluu vakaana tietoisuutena siitä, mitä se haluaa tehdä, eikä tätä näkemystä uskalla pahemmin kyseenalaistaa.
Synkkyyttä on, jumia on, kylmyyttä ja tyhjyyttä on. Valitettavasti tyhjyyttä jää myös kuulijan päähän. Painostavasta tunnelmasta huolimatta levy ei nappaa pihteihinsä, vaan mielenkiinto lipsahtaa välillä ihan muualle. Odotin ehkä vähän liikoja.