Kouvolalainen Isengrim on tehnyt hyvin suomalaisen kuuloista black metaliaan melko varjoissa. Yhtyeen kolmas studiolevy esittelee bändin, jonka musiikin luulisi olevan laatunsa puolesta paljon tätä tunnetumpaa.
Maailmantappajan kymmenbiisinen soljuu läpi mukavasti, ja bändin tekemisessä on paljon piirteitä, joiden voi kuvitella viehättävän lajityypin kuulijoita. Suomeksi lauletuissa mutta skandimytologioista lainaavissa sanoituksissa on sopivasti eksotiikkaa, ja musiikkilajin tuttuus on sopivalla tavalla turvallista.
On hieman ankeaa nostaa Moonsorrow jokaisen eeppisen suomeksi laulavan mustemman metalliyhtyeen verrokiksi, mutta kumman tutuilta kuulostavat Isengriminkin metkut. Maailmantappajan melodiamaailmassa on kuitenkin Moonsorrow’ta ja montaa muuta alan bändiä ”iskelmällisempi” ote, jonka viemistä tätä pidemmälle olisi kuullut mielellään.
Laadukkaasti toteutettu Maailmantappaja on mukiinmenevä, mutta lopulta hieman liian pitkä, tasapaksu ja keskitempoinen julkaisu. Musiikillinen kliimaksi jää saavuttamatta.