Pitkän linjan kuolobändi on nähnyt parempiakin päiviä. Itse asiassa lähes mikä tahansa päivä tanskalaisyhtyeen vuonna 1991 alkaneella uralla on ollut tätä parempi.
No, olen ehkä turhan karkea, mutta veteraanien 15. pitkäsoitto ei edusta death metalia enää juuri missään mielessä. Tuhtia ja turhan siistiä soundia voi sanoa hyvällä tahdolla osa-aikakuoloksi, ja laulaja Bo Summer korisee yhä kurkkunsa syvyydeltä. Tämän pidemmälle vanhat juuret eivät kuitenkaan ulotu.
Illdisposed ei ole ollut koskaan erityisen rankka bändi, mutta nyt se on siivonnut ilmaisustaan viimeisetkin musiikilliset ärhäkkyydet. Levyn loppupuolen pari nopeampaa kohtaa vain korostaa sitä, miten laiskoissa merkeissä lähes koko kiekko kulkee.
In Chambers of Sonic Disgust sisältää kauttaaltaan aika väsyneesti juntattua keskitempoista groovea. Raskautta kyllä löytyy, ja melodioita ripotellaan osin ihan hyvälläkin maulla. Mutta ne biisit. Ja riffit. Missä ne ovat?
Tulee fiilis, että levyllä ei tapahdu mitään eikä se etene mihinkään. Huutaa sohvalta ylipainoisena ja vaarattomana. Antiteesi sille, mitä metalliltani haluan.