Lajinsa muotovalio – arviossa Epica

Julkaistu Infernossa 2/2021.

Epica
Omega
NUCLEAR BLAST

Väittäisin, että on raskaan rockin markkinoiden hankalimpia hommia yhdistää ärhäkkä äärimetallinen rähistely massoihin vetoavaan melodisuuteen ja tarttuvuuteen niin, ettei kumpikaan puolista ota toisesta yliotetta ja saata sitä pahimmassa tapauksessa naurunalaiseksi. Vielä kun yhtälöön ympätään mahtipontinen orkesterimeininki ja ylipäätään hädin tuskin aisoissa pysyvä eeppisyys, vaelletaan todella vaarallisissa maastoissa.

Hollantilainen Epica ei ainoastaan onnistu liki mahdottomassa fuusioimistehtävässä vaan jyystää parhaimmillaan sellaisilla tehoilla, että jopa sinfoniseen metalliin erittäin kriittisesti suhtautuva meikäläinenkin nostelee päähinettä.

Esimerkiksi supertarttuva, jylhästä kuoromenosta kaiken irti ottava Seal of Solomon on kappale, jonka tasoa on näissä hommissa hankala ylittää. Erikseen täytyy mainita myös levyn yli 13-minuuttinen keskusteos, laulaja Simone Simonsin äänen kaiken massiivisuuden keskeltä iholle tuova Kingdom of Heaven, Part 3 – The Antediluvian Universe. Mikäli koko 70-minuuttisen kokonaisuuden nauttiminen testimielessä tuntuu ylivoimaiselta urakalta, mainitusta voi aloittaa. Jos se tippuu, tippuu koko albumi. Ja kääntäen.

Epican yhdeksäs levy on lajinsa muotovalio, joka saattaa hyvinkin ansaita hyllyssäni kestokuuntelupaikan. Olen kieltämättä vähän yllättynyt.