Kokeneempaa saksalaista perusheviosaamista edustavan Black Hawkin kuudennessa ei ole periaatteessa mitään vikaa. Vauhtia piisaa, riffeissä on munaa ja melodiatkin potkivat.
Sävellysten puolesta The End of the World voisi hyvin olla Acceptin tuotantoa, mutta hämmennys estää liiemmän innostumisen. Eritoten Udo (!) Bethken tulkinta on sen verran värikästä, että homma lipeää ajoittain myötähäpeän puolelle. Kaveri osaa selkeästi laulaa. Laulaisi siis, eikä puhuisi tai kiekuisi kuin murrosikäinen.
The End of the World sijaitsee teutonihevigenressä kuitenkin keskiviivan paremmalla puolella. Hyvin soitettu ja kirkkaalta soundaava levy on mukavasti balanssissa. Laulutuottaja kehiin, ja kirvesmäärä olisi yhtä suurempi.