Länsinaapurin Ofermod on ollut maansa alakulttuurissa itsenäinen mutta ailahteleva toimija. Vaikka yhtyeen ensiaskelet otettiin jo vuonna 1996, ulkomusiikilliset seikat ovat vieneet sitä usein tauolle, selvimmin 2000-luvun alussa, ja Sol Nox on vasta bändin kolmas täyspitkä.
Ofermod kulminoituu sen perustajaan ja pääsäveltäjään Mika Hakolaan, joka on kipparoinut bändiä aatteenpalolla. Väkevimmin miehen näkemys monisyisestä okkultis-mystillisestä black metalista kiteytyi viime albumilla, Thaumielillä (2012). Tällä kertaa otetaan valitettavasti takapakkia.
Omistautuneisuutta löytyy varmasti nytkin, mutta sävellyksissä painellaan jotenkin liian helpon ja varman oloisesti omassa kuplassa. Uhkaavia ja veret seisauttavia hetkiä ei tahdo tulla vastaan kirveelläkään. Mustasävyinen paahtaminen tuntuu valuvan nopeasti reseptoreista sisään ja ulos sen kummempaa muistoa jättämättä. Kuivahko äänimaailmakin voisi olla pykälän jämäkämpi.
Levyn parasta antia on Mortuusistakin tutun Johannes Kvarnbrinkin sopivan tuskainen ja karhea kärinätulkinta. Albumilta toivoisi kuitenkin paljon enemmän tylyyttä, kieroutta ja groovea, jollaista Sun of Dead Seasons -biisi hieman väläyttää.