Oululaisviisikko möyrii syvissä ja tummissa vesissä. Kokka on kohti manalaa, ja päämäärään päästään suhteellisen huuruisissa tunnelmissa. Bändiin voinee lyödä stoner doom -leiman, rokkivaihdetta unohtamatta. Sabbathit, downit, sentencedit ja mercyfulfatet on kuunneltu, mutta bändi seisoo omilla jaloillaan.
Temples Below rokkaa mainiosti. Wake at Sea triolimeininkeineen groovaa. Hypnoottinen Cages tarjoaa levyn parasta riffittelyä. Poukkoileva The Uninvited ei sitten enää kolahdakaan. Sama ongelma vaivaa Grave Devotioniä, vaikka biisi sisältää hienon unenomaisia hetkiä. Levyn päättävän The Undertow’n basso–rumpu-intro on hunajaa. Yllättävä kappale kasvaa jopa bläkkissfääreihin.
DRA pakottaa kuuntelijan kohtamaan demoninsa silmästä silmään, ja lopputulema on intensiivinen muttei ikimuistoinen. Bändi voisi ammentaa enemmän seesteisemmästä jumittelusta, kun mesoaminen jo kuitenkin luonnistuu.