Merkkipaalujen teko ei ole aivan joka bändin hommia. Italialainen Labyrinth onnistui tässä toisella pitkäsoitollaan vuonna 1998: Return to Heaven Denied on edelleen aivan ylittämätön teos melodis-progressiivisen power metalin saralla. Tuntuu hieman hölmöltä rangaista levystä tehtyä liveluentaa alkuperäisen vuoksi, mutta vertailua ei voi kerta kaikkiaan välttää.
Vuonna 2016 koruttomassa klubiympäristössä taltioitu Return to Live esittelee bändin tuoreempaa livekuntoa. Settilista on rakennettu kokonaan kuultavan RtHD:n ohella kolmen uudemman raidan ympärille, ja hyvinhän tuo kulkee. Asian mutta tulee siinä, että ilman mielessä vilkkuvan studiolevytyksen täydellisyyttä Return to Live olisi ainakin kirvestä kivempi kokemus. Studioversion kirkas ja ilmava soundi on livenä asteen tummasävyisempi ja tuhdimpi, mikä syö musiikin tarttuvaa raikkautta.
Asiaa ei auta myöskään jalkojaan keikan alkupuolella hieman kömpelösti käyttävä rumpali. Roberto Tirantin kurkku sen sijaan yltää yhä niin epäinhimillisen korkealle, että muutoin vahva laulusuoritus tahtoo lipsua pariin otteeseen koomisen puolelle. Toisaalta tämä ei ole kirkasotsavoimailun puolella automaattisesti väärin.
Return to Live on luokkaan ”ihan kiva” sijoitettava livetaltiointi alansa kenties kirkkaimmasta helmestä. Alkuperäisen tasolle se ei nouse millään tavalla, mikä tekee yhdessä esillepanon koruttomuuden ja ekstrojen puutteen kanssa julkaisusta aika tarpeettoman. Paketointi sisältää taltioinnin sekä audio-että kuvamuodossa, joskin audiopuoli on tilarajoituksen vuoksi encorebiisiä köyhempi.