Jostain päin Saksan metsiköitä saapuu yhden miehen projekti, jonka musiikin kerrotaan ammentavan ideansa luonnosta, erämaista, samanismista, alkukantaisuudesta ja muinaisista riiteistä. Mikä on myös helppo kuulla.
Animist-nimisen henkilön hengentuotos on käynnistetty vasta vuonna 2019, mutta Mossweaverillä soi lyhyestä urasta huolimatta harkitulta kuulostava musiikki, joka uppoaa parhaiten post- black metalin karsinaan. Luvassa on siis kaihoisia melodioita, pitkiä instrumentaaliosuuksia ja satunnaisia äärimetallipurkauksia, jotka eivät vaikuta olevan kokonaisuudessa aivan täysin paikallaan.
Mossweaveriltä ei löydy unohtumattomia sävellyksiä, mutta kokonaiskuva on sen verran mallikkaasti balanssissa, että varsinaisia irtiottoja ei jää kaipaamaan. Luonnonläheinen fiilis puhuttelee läpi albumin, ja on helppo ymmärtää kiekon olevan Animistille ikään kuin initiaatiorituaali – jonkinlainen sulautuminen luonnon kanssa.
Old Growthin esikoinen on hyvä julkaisu, mutta sen suurempaa tunnettuutta näillä otteilla on turha odottaa. Post-blackin nimissä julkaistaan nimittäin huomattavasti vakuuttavampaakin materiaalia.