Temple of Dreadin kakkoslevy World Sacrifice (2020) teki vaikutuksen luupäisellä death metalillaan. Albumi oli malliesimerkki siitä, kuinka innovatiivisuutta ei tarvita mihinkään, jos perusasiat ovat hyvin hyppysissä. Vuotta myöhemmin ilmestynyt Hades Unleashed lipsahti itseltäni vähän ohi, mutta kollega Kari Koskinen äityi kehumaan tuotosta kovastikin.
Luovuus ja into eivät tunnu hiipuneen. Kyse on edelleen varsin suoraviivaisesta tykityksestä, jota leimaa kappaleiden rullaava rentous. Tätä ei pidä sekoittaa jämäkkyyden puuttumiseen, vaikkei yhtyeen death metal ole mitenkään brutaalia tai tuotannollisesti rajua ja tuhtia.
Vaikutelmaa korostaa sekin, että edellisiin levyihin verrattuna biiseihin on ujutettu lisää tummanpuhuvia melodioita ja kosketinkuvioita. Yritys ei selvästikään ole tehdä musiikista eeppistä tai kuorruttaa sitä suuremman yleisön makuun, vaan ainoastaan maustaa levyn antiikin ja myyttien sankareita käsittelevää konseptia maltillisesti.
Vaikka uutuudenviehätys alkaa itseltäni jo vähän hiipua, Beyond Acheron on silti vallan hyvä levy sarjassaan.