Joskus on tullut kirjoitettua niinkin tyhmä ajatus kuin että rock on ainoastaan nuorten ihmisten hommaa. Ehkä se on totta lavalla suoritettavien saksipotkujen korkeuden tai kiertueella jaksamisen osalta, mutta yleispätevänä väittämänä se on täyttä paskanjauhantaa. Todisteeksi voi esittää vaikkapa amerikkalaisen veteraanibändin Armored Saintin viime vuosien tuotannon.
Yhtye perustettiin jo vuonna 1982, mutta sen ensimmäinen kierros päättyi laulaja John Bushin liittymiseen Anthraxiin vuonna 1992. Paluu tapahtui vuosituhannen vaihteessa, ja Punching the Sky on Armored Saintin kahdeksas varsinainen studiolevy.
Kokonaisuus on täynnä mahtisuorituksia, oli kyse sitten grungehtavista tunnelmista, jyräheviin siirtyvästä My Jurisdictionistä tai kiireettömän melankolisen kertosäkeen omaavasta Lone Wolfista. Sama maltti kuuluu loppupuolen Unfairissa. Jos sävellys kaipaa aikaa kehittymiseen, sitä annetaan. Sinkkubiisi End of the Attention Span taas on edellislevy Win Hands Downin (2015) nimibiisin kanssa yhtyeen uran ehdottomia huippukohtia.
Tämä kaikki voi olla vaikeaa allekirjoittaa niille, jotka vannovat bändin 1980-luvun klassikkoaseman saavuttaneiden levyjen nimeen. Itselleni Armored Saint on kuitenkin puhjennut kauneimpaan kukkaansa juuri tällä vuosituhannella. Sekään ei haittaa, että myös Punching the Skyn soundit ovat tyrmäävät olematta kuitenkaan nykymetallille ominaisen steriilit ja hengettömät.