Islantilais-saksalaisena yhteistyönä pyöritetty Árstíðir Lifsins jätti edeltävällä Alfafoðr ok munka drótinn -levyllä (2014) itsestään mukiinmenevän vaikutelman, mutta uusimmallaan meininki on aavistuksen heikentymään päin.
Kolmikon musiikin pohjalla vaikuttaa eeppinen black metal, jota ei voi olla vertailematta Enslavedin uran alkupään tuotoksiin, vaikka bändeissä on selkeitä eroavaisuuksiakin. Siinä missä Enslaved oli varhaisissa liikkeissään paikoin hyvinkin terävä ja tarttuva, Árstíðir Lifsins rakentaa suuria tunnelmia maltillisemmalla maalailulla.
Vápn ok viðr on albumikaksikon ensimmäinen osa, ja levyn arvioiminen ilman myöhemmin tänä vuonna ilmestyvää sisarlevyä tuntuu hieman vajavaiselta. Varmaksi voi sanoa ainoastaan sen, että Árstíðir Lifsins kopsahtaa tälläkin kertaa edeltäviltä julkaisuiltaan tuttuun ongelmaan eli mammuttitautiin. Musiikissaan on yksinkertaisesti aivan liikaa sisäistettävää ja pitkästyttävältä tuntuvaa toistoa.
Yhtyeen meno on tutustumisen arvoista muinaisista skandimytologioista kiinnostuneille. ”Musiikista musiikin vuoksi” nautiskelevalle peruskuulijalle triolla ei taas ole kummoista annettavaa.