Manowarin kulta-aikojen sävykkyydestä ei ole tietoakaan – arviossa Ross the Boss

Julkaistu Infernossa 4/2018.

22.08.2018
Ross the Boss
By Blood Sworn
AFM

Manowarin klassisimpien vuosien kitaristinpesti on ainutlaatuinen meriitti. Ross the Boss omaa paitsi aikamme hienoimman taiteilijanimen myös taakaksi muodostuvan menneisyyden. 

By Blood Sworn on miehen nimeä kantavan bändin kolmas pitkäsoitto – ja välitön pettymys. Ei siksi, että levy olisi varsinaisesti huono, vaan koska materiaali on kaikessa perushenkisyydessään niin kovin tavanomaista ja korkeintaan keskinkertaista. 

Levyn avaava nimikappale saa silti hymyilemään. Raita rippaa Manowarin Blood of My Enemies -klassikkoa hartaalla antaumuksella, vaan kaipa sitä itseään saa kopioida. Välillä käydään Anvilin maisemissa, muttei Ross the Boss pääse kovin kauas juuristaan. Tuskin edes yrittää. 

Perusasetuksilla jyräävä perinteinen heavy metal omaa voimaa, mutta Manowarin kulta-aikojen sävykkyydestä ei ole tietoakaan. Kurkkunsa ylärajoilla päästelevä laulaja vetää kiihkolla, mutta syvyys ja karisma puuttuvat. 

Parhaiten levystä jää mieleen reippaasti rytyyttävä Fistful of Hate ja tunteikkaampi Faith of the Fallen. Muuten on ikäväkseni todettava, että maestro on edustanut viime vuosina huomattavasti verevämmin Death Dealerin riveissä. Nimeään kantavan retkueen anti jää ihan kiva -tasoiseksi heavy metaliksi, ja sitähän tässä maailmassa riittää. 

Lisää luettavaa