Matelevasti groovaavan kuolometallin mestarit antavat hieman esimakua tulevasta ja kattavamman katsauksen menneeseen. Mielenkiintoinen paketti sisältää kaksi uutta kappaletta ja nivaskan pitkin viime vuoden kiertuetta taltioituja livebiisejä.
Kattaus on vähintäänkin odotetun tasoista (eli mahtavaa) menoa, eikä julkaisun muoto – sinkkuhan tämä kai oikeastaan on – oikeastaan edes kummastuta livebiisien korkean laadun ansiosta. Keikoilta on poimittu klassikoiden lisäksi 2000-luvun ralleja, joten muinainen Dead-live (1998) täydentyy mukavasti. Yhtye tuntuu olevan kovassa livekunnossa – murjonnan laatu on ensiluokkaista alusta loppuun.
Uudet biisit ovat toki levyn kiinnostavinta antia. Avauskappale Loathe on Obituaryn junnaavimpia ja yli kuusiminuuttisena bändin pisin ralli. Hypnoottisesti hidasteleva riffimoukutus toimii hyvin, vaikka vaikuttaa alkuunsa yksinkertaisuudessaan jokseenkin omituiselta.
Tervaisentoisteista Loathea mukavasti täydentävän nimibiisin ote on rivakampi. Bändi paukuttaa konstailemattoman kolmeminuuttisen, jolla ei kokeile uutta, mutta vetelee ehtaan tyyliinsä etupotkuista, tomikompilla ja maukkaalla kitaroinnilla etenevää ruhjontaa. Mutavelliä oivasti ilmastoivasta kitarasoolosta tulee lisäpisteitä.
Näiden perusteella Obituarylta voidaan odottaa kovatasoista materiaalia – bändihän tuntuu yltävän liki End Completen (1992) progressiivisemman ilmaisun tasolle. Kevättä odotellessa.