Karhula-skenen veteraaneista koostuva Varjo-Orkesteri soittaa suomenkielistä progressiivisen rockin ja metallin sekoitusta, josta löytyy alakuloa ja tiukkoja tvistejä.
Yhtyeen debyyttilevy kuulostaa siltä kuin YUP soittaisi Watchtoweria tarjoten tuhdin annoksen mustaa huumoria ja melankoliaa. Sävellykset ovat keskimäärin melko melodisia ja tarttuvia, mutta niistä löytyy myös äkkivääriä sovitusratkaisuja, jotka ovat omiaan pitämään kuulijan sopivasti varpaillaan. Myös vallattomia soitinilotteluja kuullaan, mutta aina onneksi hyvän maun rajoissa. Ei sillä, että rajojen ylittyminenkään välttämättä haittaisi.
Kappalemateriaali on progressiivisesta yleisilmeestään huolimatta suhteellisen kompaktia ja tiukkaa. Instrumentaaliosuuksia ei ole lähdetty venyttämään mitenkään ylenmääräisesti, vaan ne lyödään kuulijan eteen ikään kuin pieninä ryöpsähdyksinä. Vaikka Prima Volta on täynnä korvakarkkia tarjoavia yksityiskohtia, kuulija ei kärsi missään vaiheessa liiasta informaatioähkystä.
Hieman päälle kolmevarttinen levy soljuu läpi kepeästi. Ei huono alku.