Australialainen Caligula’s Horse on tehnyt reilun kymmenen vuoden ajan määrätietoista nousua modernin progressiivisen metallin kärkijoukkoihin. Charcoal Grace -uutuuslevyn lyriikat tosin kipuilevat sen suhteen, miten korona-ajat keskeyttivät voitokkaan etenemisen. Jopa pandemia tuntuu silti koituneen yhtyeen eduksi, sillä nyt käsissämme on todellinen mestariteos.
Ei voi sanoa olevan täysin tavatonta, että yhtye aloittaa levynsä kymmenminuuttisella eepoksella, varsinkaan jos kyseessä on juuri progeksi luokiteltava musiikki. The World Breathes with Me -avausbiisi tuntuu silti itsevarman röyhkeältä vedolta. Myöhemmin kuultava neliosainen nimibiisi kestää reilut 24 minuuttia.
Itsevarmuudelle on syynsä. Vaikka levyn teemat ovat paikoin lohduttomia, itse musiikki tuntuu lämpimältä peitolta, joka kietoo kuulijan vääjäämättömästi huomaansa. Välillä nitkutellaan Leprous-tyylisillä rytmielementeillä, sitten edetään Devin Townsendin mieleen tuoviin kosmisiin sävelpilviin. Raskaus, keveys, haastavuus, helppous tai muutkaan määreet eivät ole missään vaiheessa itseisarvoja, vaan tärkeintä ovat uljaat sävellykset.