Nihilistinen Barbaarisuus
Madness Incarnate
Symbol of Domination/Black Lion
Amerikkalais-suomalaisen Mika Magen nykyisellään yksinään pyörittämä Nihilistinen Barbaarisuus turauttaa ilmoille pienimuotoisen seuraajan viime vuonna ilmestyneelle The Child Must Die -albumille.
Mikään ei ole muuttunut, joskaan ei huonontunutkaan. 1990-lukulaiseen koskettimilla ryyditettyyn yhden miehen makuuhuone- black metaliin verrattuna jälki on laadukasta, nykyajan standardeilla silti kovinkin keskinkertaista ja osittain jopa köpösti toteutettua. Biiseissä on lähtökohtaisesti kelvollista ideaa, mutta jollain kumman lailla ne eivät tahdo päästä kunnolla käyntiin ja loppuvat usein yllättävästi töksähtäen.
Sormella voi osoittaa pääosin sovitusten suuntaan, mutta sävellyksellisiä seikkojakin olisi voinut hioa enemmän, ja lisätä erilaisia elementtejä oikeisiin kohtiin. Näppärän instrumentaalioutron lisäksi ep:n parhaimmistoon kuuluvan keskitempoisen nimikappaleen ulkopuolelle jäävässä kappalekolmikossa olisi vuolukirveelle ja viilalle töitä.
Kolme sessiolaulajaa hoitaa leiviskänsä, vaikkei toisistaan erityisesti eroakaan, saati edukseen, mutta rumpalin naputus kuulostaa edelleen tylsän konemaiselta.