Espanjalaisbändin vuoden 2019 Ethos-debyyttiä seuraa tietysti Pathos. Tyrkyllä on siis tavanomaista hailsatan-menoa haastavampaa ja moniulotteisempaa modernia mustaa metallia, joka lyödään lehdistötiedotteessa yhteen Der Weg einer Freiheitin, Gaerean ja Harakiri for the Skyn kanssa.
Käsite paatoksesta ulottuu pitkälle antiikin Kreikkaan, mutta Litost on ymmärtänyt teeman ajattomuuden – tai ainakin luulen niin. Sanoitukset nimittäin huudetaan espanjaksi, eikä minimalistisen promoalbumin mukana tule sanoituksia. Kriitikko pysyy ainakin tässä tapauksessa täysin musiikin ja mielikuvien vietävänä.
Usein tulee ruikutettua levyjen liiallisista pituuksista, mutta Pathosilla tätä ongelmaa ei ole. Kahdeksan kappaletta soitetaan hieman päälle puoleen tuntiin, joten musiikkiin ei ehdi kyllästyä. Vaan eipä siitä jää juuri mitään käteenkään, joten taide-elämys jää valjuksi ja keskinkertaiseksi.
Litostilla on genressään mukiinmenevähkö ote, mutta Pathos jää väkisinkin kertakäyttökamaksi. Yhtyeen seuraavan albumin – joka lienee kaiken järjen mukaan nimeltään Logos – tulee tarjota jotain paljon räjähtävämpää jäädäkseen kuulijan mieleen.