Kymmenvuotisiaan viettävä Kyy avasi levytysuransa vuoden 2016 Beyond Flesh – Beyond Matter – Beyond Death -albumilla, joka ei ollut startiksi lainkaan hassumpi. Vuodet ovat vierineet ja lahtelaisilla on todellinen paikka näyttää voimansa ja kykynsä.
Apotheosisia kuunnellessa ensimmäisenä tulee mieleen Kyyn musiikillisen linjan laajentuminen. Black metalia lähestytään monesta eri kulmasta, eikä albumin kappaleita voi lyödä oikeastaan mihinkään yksittäiseen alakarsinaan. Kutsuttakoon musiikkiaan sitten vain syvästi hengelliseksi black metaliksi.
Vaikka Apotheosis on tarjonnaltaan aiempaa monipuolisempaa Kyytä, bändin nykylinja ei vakuuta. Erityisesti laulupuolella tuntuu olevan kovemman luokan yliyrittämistä, eikä kaiken huudon ja mölinän keskeltä ole helppo hahmottaa, mitä kappaleet lopulta ajavat takaa. Soittopuoli on ok-tasoa, mutta ei lähelläkään genrensä priimaa.
Kyyn uusimmalla on hetkensä, mutta bändin visio kulkee ainakin tämän kuulijan sietokyvyn rajoissa. Ilmeisesti haussa on ollut jyhkeä ja historiaan jälkensä jättävä black metal -monumentti, mutta yritys jää puolitiehen.