Sinsaenumista ei voi puhua mainitsematta sen kokoonpanoa, johon kuuluu miehiä Dragonforcesta, Mayhemistä ja Dååthista. Rumpali Joey Jordisonin kaikki tuntevat entisenä Slipknot-kannuttajana.
Tällaiselta ryhmältä ei voi odottaa kuin laadukasta metallia, ja sitä myös saadaan – ainakin mikäli laadukkuus punnitaan bändin soittotaidolla ja soundeilla. Sinsaenumin muka-rankka äärimetallimössö on saatu kuulostamaan päällisin puolin hyvältä, mutta itse kappalemateriaalin kanssa ollaan pahemman kerran metsässä.
Raitoja löytyy massiiviset 21 kappaletta, mutta näistä puolet on lyhyitä ”väli-introja”, jotka toimivat eräänlaisina siltoina biisien välillä. Ajatuksena tämä on hyvä, mutta levystä jää sekava ja linjaton kuva. Aivan kuin kokonaisuus olisi yritetty kasata erilaisista tilkuista, jotka eivät sovi kovin hyvin yhteen.
Sekavaa, hengetöntä ja huonosti tarttuvaa. Nämä ajatukset pyörivät päässä Echoes of the Torturedia kuunnellessa. Superporukalta olisi odottanut deathin ja blackin määrittelemällä äärimetallikentällä mielenkiintoisempaa ja intohimoisempaa suoritusta. Ainakaan tästä levystä ei jää paljon myöhemmille sukupolville kerrottavaa.