Pientä nimeä post-black-piireissä keränneen Lascarin takaa löytyvä Gabriel Hugo kokeilee kykyjään toisen projektin parissa. Black metaliin panostava Voidmïlker ei ole valovuosien päässä Lascarista, mutta tekee pientä pesäeroa raaemmalla ja kylmemmällä ilmaisullaan.
Labyrinthicalin juuret ovat hieman keskivertoa kokeilevammassa black metalissa, jollaista ovat muovanneet esimerkiksi Thorns ja Ved Buens Ende. Hugon sävellystyö on kuitenkin näitä suoraviivaisempaa ja simppelimpää, eikä miestä voi sanoa millään tapaa black metalin uudistajaksi – joskin on turha puhua aivan ilmeisimmästä perässähiihtäjästäkään.
Voidmïlkeriltä löytyy paikoin hyviä kappaleita, mutta kokonaisuus kärsii ärsyttävästi napsuttavista konerummuista, jotka syövät albumin tehoa. Levyä kuunnellessa tulee usein mietittyä, kuinka hyvin homma toimisi oikean bändin käsissä. Tämä on asia, jota Hugonkin olisi aiheellista pohtia.
Labyrinthical on ensimmäiseksi levyksi mukiinmenevä ja hyvää vastapainoa Lascariin verrattuna. Toivottavasti tulevaisuus tuo astetta huolitellumpaa ja ”oikealta bändiltä” kuulostavaa musiikkia.