Brittiläisten kevytrokkareiden 35 vuotta sitten muodostama FM vaikuttaa elävän uutta renessanssia, eikä mikään ihme, sillä viime vuonna ilmestynyt Atomic Generation oli varsin verevä esitys. Kun vielä vuoden 2016 uudelleenäänitys hittirikkaasta Indiscreet-debyytistä (1986) kiillotti soundeiltaan perin tuhnuisen alkuperäisversion nykyaikaan juuri oikealla tavalla, on helppo ymmärtää, miksi Frontiers julkaisee keikkatallenteen tältäkin rosterinsa helmeltä.
Musiikilliselta sisällöltään intron ja kuusitoista kappaletta sisältävä keikka on hunajaa korville. Setti painottuu kahteen ensimmäiseen levyyn, joiden biisit ladataan pääosin yhtenä hittiputkena keikan loppupuoliskolla, kun taas alku toimii välikauden ja 2010-luvun biiseillä enemmänkin yleisön lämmittelijänä. Ura ja sen huiput käydään läpi tasapainoisesti, eikä huteja kuulla ensimmäistäkään, oli tarkastelijana sitten pitkän linjan fani tai myöhemmin bändin hienon musiikin löytänyt jälkikasvu.
The Italian Jobin hyvyys lepää kuitenkin lähes täysin musiikin varassa. Pelkkä audiotaltiointi ei tuo biiseihin juurikaan lisää, ja levyversioihin verrattuna jälki on soundeiltaan inasen latteampaa. Liikkuvaa kuvaa tarkasteltaessa charmantisti harmaantuneiden herrasmiesten soitto on todella komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa, mutta yleisön tavoin meno on turhan eleetöntä.
FM on toki AOR-henkisyydessään aikuiseen makuun ja kaukana nuorison villitsijästä, mutta jonkinlaista elävyyttä jää silti kaipaamaan. Molemmat osapuolet tuntuvat kuitenkin nauttivan intiimiltä vaikuttavasta keikasta.