Musiikki jää jotenkin omaan luuppiin, oman itsensä vangiksi – arviossa Forest of Shadows

Julkaistu Infernossa 2/2019.

Forest of Shadows
Among the Dormant Watchers
Inverse

Kymmenen vuotta hiljaisuudessa viettänyt ruotsalaisakti palaa vielä kerran levykantaan. Aikaisemmat levyt on tehty kahden miehen voimin, mutta uutukainen on Niclas Frohagenin yksin säveltämä ja soittama. Kieltämättä melkoinen savotta, pelkästään jo 66 minuutin mittansa vuoksi.

Among the Dormant Watchers sisältää melodista ja melankolista death doomia 1990-luvun hengessä. Mielleyhtymät osuvat jonnekin tylsistyneen Anatheman, Katatonian ja My Dying Briden välimaastoon. 

Hommassa on jotain intoa, kun rankempi osasto örinöineen polkaistaan päälle, mutta kun meno palaa melankoliseen goottivoihkintaan, kuulijankin päässä alkaa voihkinta. Goottivaihde tuo valitettavasti mukanaan vain tunkkaisuutta.

Sävellystyö on aika pitkälti muissa yhteyksissä kuultua. Biisien rakenteet ovat erittäin ennalta arvattavia ja täten varsin mielikuvituksettomia. Sieltä täältä löytyy ihan kivoja melodioita, mutta kun biisejä venytetään kymmenen minuutin pintaan, päällimmäisin tunne on tylsistyminen. Ehkä sittenkin olisi pitänyt saada vähän ulkopuolista korvaa apuun. Nyt musiikki jää jotenkin omaan luuppiin, oman itsensä vangiksi.

Frohagenin on ilmeisesti pitänyt saada tämä levy pois päästään, kummittelemaan meidän muiden kiusaksi. Tuskin tätä suuret fanilaumat ovat oikeasti odottaneet.