Vaikka Michael Schenker on tuttu mies Ufon ja Scorpionsin kitaristina, soolohommansa ovat jääneet allekirjoittaneella jostain syystä aina huomiotta.
Kun on kyse näinkin virtuoosimaisesta kitaristista, voisi kuvitella albumilla olevan tuntikaupalla toinen toistaan hienompia ja monimutkaisempia sooloja, joita joku voisi kuvailla tylsiksikin. Tässä tapauksessa tilanne on päinvastainen, sillä itse musiikki ei suostu jäämään taka-alalle yrittämälläkään. Kaikki ne kerrat, kun yritin kuunnella levyä ”vain” taustamusiikkina, havahduin vähän väliä toteamaan, että jumalauta kun onkin hyvä biisi.
Vierailijoita on valtava määrä ja mukaan on haalittu muun muassa entisiä Rainbow-ukkoja, mutta muu porukka jää yhden jalkoihin. Dio-tribuutti A King Has Gonen lauluista vastaa itse Michael Kiske, ja taas kerran täytyy hämmästellä, eivätkö vuodet vaikuta miehen ääneen lainkaan. Ikävämpi puoli tässä on se, että biisin kuultuaan koko albumin ottaisi mieluusti Kisken käsittelemänä, vaikka komeasti vetää Ronnie Romerokin.
Viimeistään tämän jälkeen voisi olla hyvä hetki tutustua niihin neljääntoista muuhun levyyn, jotka projektin nimissä on julkaistu.