Näennäisen hyvää potkua – arviossa Heretic

Julkaistu Infernossa 1/2018.

02.06.2018
Heretic
A Game You Cannot Win
Dissonance

Vicious Rumorsin ja (erityisesti) Helstarin kaltaiset jenkkivoimailijat ovat osoittaneet, että veteraaneiltakin irtoaa. Helstarin viimeisin kiekko on kenties jopa yhtyeen paras, mikä ei ole aivan huono saavutus. Valitettavasti kärjen alla velloo melkoinen massa jos jonkinlaista tavanomaisuuksia pyörittelevää keskinkertaisuutta. 

Hereticin vuonna 1988 julkaistulla debyytillä laulusta vastasi sittemmin Metal Churchin riveissä nimensä luonut Mike Howe, mutta toinen, vuonna 2011 tapahtuneen paluun jälkeen julkaistava pitkäsoitto ei oikein vakuuta. 

Bändin jenkkipowerin ja hienoisesti myös thrashin terävöittämässä musiikissa on näennäisen hyvää potkua. Kärkeen on saatu jopa pari verevästi irrottelevaa biisiä. Kokonaisuutena valikoimasta ei kuitenkaan jää mieleen juuri mitään. Soundi on jykevä ja bändi vaikuttaisi olevansa tosissaan, mutta liian moni riffi ja osio kaatuu täydelliseen mielikuvituksen puutteeseen. 

Jenkkipowerin perusnimien linjoilla tässä joka tapauksessa kuljetaan. Klassisten nimien kaiku on läsnä, mutta ilman klassikkoja synnyttävää sävelkynää. A Game You Cannot Win ei ole kovin huono kiekko, vaan eipä harmaudella tee nykyajan musiikkitulvassa enää mitään. 

Lisää luettavaa