Vuonna 2018 perustetun Wothroschin debyyttialbumin kerrotaan olevan ”tasolla, johon muut bändit tarvitsevat kolme levyä”. Lehdistötiedotteen ylisanat ovat huvittavia, mutta Hammerheartin hehkutuksessa on myös jotain perää: Wothrosch kuulostaa kuin kuulostaakin ikäistään kypsemmältä.
Odium on kuin sekoitus Anaal Nathrakhia, Behemothia ja Septicfleshiä, eli luvassa on massiivisia ja ”sinfonisia” äänimaisemia. Musiikin peruspohja on death/ black metalissa, joka kuulostaa yhtyeen käsittelyssä suhteellisen sekavalta ja täyteen ahdetulta, mikä erottaa bändin musiikillisista esikuvistaan konkreettisimmin.
Wothroschin ilmaisun näennäinen mallikkuus paljastuu hyvin nopeasti keskinkertaisuudeksi. Kappaleissa ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi imuvoimaa, jotta bändi nousisi sille tasolle, jota tällaiselta musiikilta on syytä odottaa. Alussa mainittu kypsyys ei siis tarkoita hyviä sävellyksiä.
Wothroschin ensimmäinen on hetkittäin mukiinmenevä teos, joka ei kanna kokonaisuutena loppuun asti. Erityisesti Behemothin ja Septicfleshin ystävät saattavat kuitenkin löytää Odiumilta jotain omaan makuun sopivaa.