Paul Speckmann on vaihtanut bändinsä ukkoja vuosikymmenten saatossa ahkeraan. Master on ollut jo parikymmentä vuotta valtaosin tšekkiläinen, ja monen vuoden julkaisutauon jälkeen messissä on uusi rumpali. Ja hyvinhän homma potkii, kuten Masterilla pitääkin: napakasti, likaisesti ja orgaanisella meiningillä. Hyvältä soundaavassa levyssä on raikasta luomufiilistä ja jännittävää ennalta-arvaamattomuutta.
Masterin kohdalla on puhuttu aina death metalista, mutta bändissä on iso osa muutakin. Yhtyeen 14. levy ainakin on melkeinpä enemmän crustia. Speckmanin ärjyntä on rouheaa, mutta sekin asemoituu enemmän roisin rähinän kuin ördäämisen puolelle. Suurelta osin d-beatillä ja sitä höystävällä tuplabasarikompilla kulkeva rytyytys on runsaasta keskitempoisuudestaan huolimatta vankkaa.
Tuotannollisesti vähän rosoiselta huiskaisulta alkuun vaikuttava Saints Dispelled on lopulta vallan verevä albumi. Speckmannin ummetusräyhä kulkee passelisti, ja riffeissä on perusrynkytyksen lisäksi kivasti kieroa kekseliäisyyttä sekä arvaamatonta vimmaa ja visvaa.