Brittilafka Dissonance jatkaa uusintajulkaisun sarjaansa. Arkistoista on kaivettu esiin aikoja sitten vaikuttaneita yhtyeitä ja näiden julkaisuja, joista osa on vielä niputettu järeämmiksi, useamman levyn sisältäviksi diskografiaseteiksi. Osan julkaisuista merkittävyys on hyvin pitkälti kokijasta kiinni, ja 1970-luvun lopusta seuraavan vuosikymmenen puoliväliin vaikuttaneen brittihevibändi Hellanbachin antologia kuuluu tähän kategoriaan. Näin etenkin, kun se on jo kertaalleen julkaistu, eri lafkan toimesta tosin.
Hellanbach on soundillisesti hyvin tyypillinen aikansa NWoBHM-genren edustaja, joskin jälki on lähempänä heavy rockia kuin metallia. Tuplalevyä kuunnellessa bändin musiikillinen agenda tulee hyvin selväksi, löytyyhän siltä koko yhtyeen tuotanto ensimmäisestä ep:stä split-biisin kautta kahteen vuosina 1983 ja 1984 julkaistuun täyspitkään. Näitä läpikäydessä selviää pian myös se, miksi yhtye on jäänyt koko lailla unholaan: kappaleet ovat muutamaa selkeää hutia lukuun ottamatta tasalaatuisen mukiinmeneviä, mutta siihenpä se pitkälti jääkin.
Melkoisen samankaltaisissa biiseissä on ihan kelpo draivi, josta on nasta digata ennen oli paremmin -tyyppisesti – aivan kuten tuon ajan ihastuttavan välittömästä, varovaista kapinaa henkivästä raskaamman musiikin ilmaisusta yleisemminkin. Jos ennen uskottiin Elton Johnin Saturday Night’s Alright for Fighting -viisuun siinä määrin, että Hellanbachkin päätyi sen coveroimaan, ”Born to be wild, paitsi himassa” kuvaa nykyisyyttä ja sen musiikkia paremmin.