Thobbe Englund nousi nykyiseen suosioonsa vasta viime vuonna ilmestyneen Sold My Soulin myötä. Vaikka miehen ansioluettelossa oli jo ennestään kolme soololevyä ja useampi albumi muun muassa Winterlongin riveissä, vasta ero Sabatonista ja varmasti myös ahkera keikkailu Ruotsissa tuottivat tulosta.
Pohjoismaista mytologiaa ja viikinkiteemaa kuuluttavan albumin vahvinta antia edustaa ennakkoon musavideonakin julkaistu Illuminati. Biisin riffit jäävät mukavasti pyörimään takaraivoon, ja tällaista menoa kuuntelisi mieluusti enemmänkin. Levyllä on kuitenkin ikävän paljon kaikkea epämääräistä, kuten vajaan minuutin möreä puhe kosketinmelodia taustallaan. Pätkä, joka toimii introna varsin menevälle Fingerspitzengefühlille, muistuttaa lähinnä huonoa Manowar-parodiaa, sanomaansa myöten.
Vaivaannuttavan kappaleen tittelin saa myös Viking, jolla vierailee länsinaapurissa mainetta niittänyt Raubtier-solisti Hulkoff. Omalla kielellä esiintyminen tuntuu varmasti luonnolliselta, ja aiemmin se on toiminut mainiosti, mutta ruotsiksi laulettu kappale kuulostaa nyt jostain syystä todella väärältä. Thobben mukaan biisi on näin toteutettuna entistä voimakkaampi ja uskollinen itselleen. Ehkä siinä sitten on sellaista isänmaallisuutta, jota suomalainen ei voi ymmärtää.
On albumilla sentään yksi riskinotto, nimittäin Yngwie Malmsteen -cover I Am a Viking. Vielä suurempi riski on, kun vieraileviksi solisteiksi otetaan Bloodbound-ääni Patrik J. Selleby ja mielipiteet totisesti jakava Sabaton-nokkamies Joakim Brodén. Biisi kuulostaa jopa yllättävän hyvältä ottaen huomioon, mikä kaikki olisi voinut mennä pieleen. Ei silti tarvitse olla suuri Ynkkä-fani todetakseen, että alkuperäisversio vie voiton kirkkaasti.
Sold My Soul oli käytännössä täydellinen albumi, joten rima asetettiin korkealle. Yrityksen puutteesta en voi Englundia syyttää, sillä sävellystyö on varsin vakuuttavaa ja koko albumi yksin miehen omaa käsialaa. Lopputulos vaikuttaa kuitenkin hieman hätäiseltä: levy on lähinnä sekalainen paletti, jolta puuttuu sen kasassa pitävä liima.
Edellislevyllä kasarihevilarppaus oli lähes käsite ja tietynlainen viimeistelemättömyys teki siitä jopa entistä paremman. Ne ajat on kuitenkin jätetty taakse, eikä sama toimi enää, kun teemana on ”nopeammin, kovempaa ja enemmän kaikkea”.