Suomalaistrio Skizma soittaa modernia progemetallia. Se on mutkikasta ja rönsyilevää, mutta myös enimmäkseen kiinnostavaa.
Siinä missä edellinen levy, neljän vuoden takainen Anthrovoid, kertoi karua tarinaa ihmiskunnan lopusta, kolmannen albumin teemana on uhkapelit ja peliriippuvuus. Idea on mielenkiintoinen, enkä muista, että olisin koskaan kuullut levyä, jossa aihetta käsitellään näin yksityiskohtaisesti. Yleensä uhkapelit, etenkin pokeri ovat toimineet populaarimusiikissa vain jonkinlaisena fatalistisena vertauskuvana holtittomalle ja pelottomalle elämäntyylille.
Unfairytalesin lyyrisestä maailmasta löytyy tietysti myös alluusioita, analogioita ja metaforia, mutta pääosin sanoitukset voi ottaa taiteen kärsimättä myös täysin kirjaimellisesti.
Musiikillisesti liikutaan laajalla skaalalla pohjavireen sijaitessa jossain Stam1nan tyylisessä hybridimetallissa ja djent-sukuisessa riffittelyssä. Fuusiojazz-vivahteet tuovat sävellyksiin mukavaa notkeutta ja yllätyksellisyyden tuntua, mikä on bonusta. The Invisible Sleigh of Hand laittaa jopa swingiksi!
Petraamisen varaa jää vielä, mutta Skizma on ehdottomasti oikealla polulla.