Musiikki on paljon velkaa Yön kahdelle ensimmäiselle albumille ja saman aikakauden Popedalle, vaikka Nuket yrittääkin olla enemmän hard- kuin suomi- tai manserockia. Varsin siedettävän avauskolmikon jälkeen meininki alkaa olla niin karmean munatonta jollotusta, ettei sitä pystyisi pelastamaan halutessaan edes Costello Hautamäki yhdessä Pate Mustajärven kanssa.
Vaikka tuntisi kuinka kovaa kaihoa tai nostalgiaa 80-luvulla vietettyä idealistista ja naiivia nuoruutta kohtaan, myötähäpeä vyöryy massiivisina hyökyaaltoina ylitse kerta toisensa jälkeen, mitä pidemmälle levy etenee. Eksyneet sankarit on hyvä osoitus siitä, kuinka kaiken arkistojen kätköistä kaivetun materiaalin julkaisemista ei voi pitää kovinkaan kummoisena kulttuuritekona.