Espanjalaisnelikon debyyttilevyn ensisekunneista lähtien on selvää, että kaverit ovat kovia Running Wild -diggareita. Pienissä vaikutteissa ei ole mitään pahaa, onhan saksalaisyhtye kaikkien aikojen hienoimpia hevibändejä. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan puhuta mistään kevyestä inspiraation hakemisesta. Jokainen riffi, melodia, soolo ja jopa laulajan ääni muistuttaa bändistä. Whirlwind – niin, nimikin on otettu saksalaisten biisistä – kuulostaa ajoittain enemmän Running Wildilta kuin yhtye itse. Ainakin viime vuosikymmenistä puhuttaessa.
Whirlwind voisi olla maailman paras Running Wild -coverbändi. Kaikesta päätellen tyyppien tavoite on kuitenkin tehdä omaa musaa, ja sillä saralla maaliin on vielä pitkä matka. Albumi on monella tavalla hienoa kuultavaa ja soittokin pelaa täydellisesti, mutta sitä on mahdoton ajatella minään muuna kuin tribuuttina.
Saksalaisyhtyeen kipparin Rock’n’Rolfin lausunnon Whirlwindin kaltaisista bändeistä voi allekirjoittaa täysin ainakin tässä tapauksessa: ”Running Wildilta kuulostavaa musaa voi tehdä huvin vuoksi, ja se on ihan siistiä, mutta siihen ei kannata perustaa koko uraansa. Se ei tule kantamaan pidemmän päälle.”