Tuntematonta kotimaista black metal -laitaa kulkeva Kval on jälleen yksi luontomystiikasta inspiraationsa ammentava sooloprojekti. Alkuasetelma ei ole paperilla kovinkaan mielenkiintoinen, mutta itse musiikki onnistuu ilahduttamaan toimivuudellaan.
Kval edustaa suomalaisbändeille hieman erikoisempaa tunnelmallista black metalia, jonka eteen joku saattaisi liittää jopa post-sanan. Tiedossa on siis viipyileviä riffikuljetuksia, kaihoisaa maalailua sekä paikoin hieman kimurantimpaa ja korkealentoisempaa menoa, jonka alkulähteiltä voi kuvitella löytävänsä suomalaisen IC REXin vaikutuksen.
Neljä keskimäärin noin kymmenminuuttista kappaletta sisältävä Laho ei vaikuta aivan loppuun asti viilatulta teokselta, missä piilee suuri osa levyn viehätystä – kappaleissa on todellakin omanlaistaan inhimillistä haavoittuvaisuutta, mikä jää puuttumaan monelta saman genren edustajalta.
Kvalin takaa löytyvä Miro Lamo ei ole suuri säveltäjänero, mutta miehen visio juuri tämän bändin musiikillisesta ilmeestä tuntuu asettuvan todella hyvin kohdilleen. Tulevalla kolmannella kokopitkällä saattaa kajahtaa jo todella kovaa.