Ukrainalaisnelikko yllätti puun takaa ja raivasi itsensä kakkossijalle Wackenin viimevuotisessa bändikilpailussa. Bändi luonnehtii musiikkiaan mystic metalliksi, ja varsin osuvasti luonnehtiikin. Debyyttialbumillaan herrasmiehet yhdistelevät perinteisillä ukrainalaisilla instrumenteilla sävytettyä folkia metallisempaan kurmootukseen. Myös elektroniset elementit kuten syntikkamatot pulpahtelevat välillä pintaan.
Kakkoskappale Fire Burns on kuin Tool ja System of a Down treffeillä Kiovan kupeessa – varsin kelpo yhdistelmä länsimaista ja itäeurooppalaista melankoliaa. Viktor Verba laulaa niin englanniksi kuin ukrainaksi. Jälkimmäinen kuulostaa jopa väkevämmältä. Oy ty moya Zemle vuorottelee hienosti ambient-tunnelmien ja runttauksien välillä. Verban dulcimer-soitin helmeilee iskevästi.
Neljäntoista kappaleen annos on tuhti, mutta alle kahden minuutin instrumentaalipohjustukset Alatyr, Berehynya ja Kroda pitävät jännitettä yllä kiitettävästi. Sen sijaan loppupään rypistys, rauhallisesta tunnelmasta huutoon -rakenteella sovitettu Kreschchennya ei enää säväytä. Bändin omaperäinen ote ja Verban keskimääräistä ilmaisuvoimaisempi ääni povaavat kuitenkin lupaavaa tulevaisuutta.