Syvällisillä sanoitusteemoilla musiikkiaan tukeva black metal -yhtye Firtan on saavuttanut kotimaassaan Saksassa pienimuotoista suosiota. Tämä ei ole ihme, sillä bändin musiikki kuulostaa kolmannella kokopitkällään odotettua paremmalta.
Firtanin maanläheinen ilmaisu on ytimessään rujoa, mutta sitä pehmennetään sopivissa määrin muun muassa akustisin instrumentein. Solistin äänessä on repivyyttä ja heittäytymistä, mikä on suuri osa levyn indentiteettiä. Ilman vahvaa tulkintaa tällainen kama ei yksinkertaisesti toimi.
Firtan on ymmärtänyt omat vahvuutensa ja hyödyntää niitä hyvin. Yhtyeen musiikki ei ole itsessään mitenkään erikoista, mutta lievä keskinkertaisuus sävellyspuolella korvataan tunteikkaalla ilmaisulla. Syntyy mielikuva, että bändin miehet ovat tekemisensä suhteen tosissaan. Kuten epäilemättä ovatkin.
Marter on mukava tuulahdus 1990-luvulta ilman väsynyttä nostalgiapöhötystä ja turhaa esikuville kumartelua. Vaikka kyse on niin sanotusta äärimetallista, musiikin viihdyttävyys ei ole tässä tapauksessa huono asia vaan mahdollisuuksia pursuava voimavara.