Hammerfallin neljän ensimmäisen loistolevyn putki oli lähes liian hyvää ollakseen totta, sillä siitä eteenpäin tuotanto on tasapainotellut epävarmasti molempiin suuntiin. Vain vuosi debyytin jälkeen ilmestynyt Legacy of Kings on ehdottomasti bändin albumikirjon parhaimmistoa, ellei jopa sen paras tuotos. Ainoa todellinen kilpailija lienee sen seuraaja Renegade.
Kakkoslevy on alusta loppuun yhtä metallianthemia. Suurin osa sen biiseistä onkin vakiinnuttanut paikkansa bändin keikkasetissä, ja muutamalla on jopa klassikkostatus. Muun muassa tunnetut Heeding the Call, Let the Hammer Fall ja Stronger than All ovat tämän albumin antia.
Levyllä on myös yksi maailman parhaista lainabiiseistä, Back to Back. Pretty Maidsin alkuperäisveto on tanskalaisbändin kirjaston eliittiä, eikä ruotsalaisversiointi ole huonompi sekään. Kahden lätyn settiin on paketoitu myös vuonna 1999 äänitetyt coverit I Want Out ja Man on the Silver Mountain. Jälkimmäistä voisi ajatella melkein pyhäinhäväistyksenä, mutta se kuulostaa paremmalta kuin uskoisi.
Bonus-cd kattaa teoksen suurimmat hitit livemuodossa ja roppakaupalla demoversioita. Keikkataltiointeja kuuntelee mielellään, onhan Hammerfall lavalla melkoinen tykki. Ainoastaan turhan pitkitetyt yleisönhuudatukset häiritsevät hieman ja toimisivat paremmin liikkuvan kuvan kera.
Demoversiot sen sijaan tuskin antavat juuri mitään muille kuin tosifaneille. Toki ne kuuntelee mielenkiinnosta kerran läpi, mutta karmeasoundiset kellarisessiot eivät totisesti ole mitään sulosäveliä korville. Toisella levyllä ei siis juuri ole suurta kuunteluarvoa, mutta ei se mitään. Jos jokin albumi on uusintapainoksensa ansainnut, niin taannoin 20 vuotta täyttänyt Legacy of Kings.