Power Paladin on porukan omien sanojen mukaan Islannin ainoa power metal -bändi. Miten pitäisi suhtautua tulokkaaseen, jonka levyn kansikuva täyttää kaikki genren kliseet lohikäärmeineen päivineen, logo tuo mieleen lähinnä Power Rangersin ja tarpeettoman pitkäniminen debyyttilevy alkaa Iron Maideniä hävyttömästi kopioiden?
Pakko myöntää, ettei ryhmä kuulosta alkujärkytyksen jälkeen lainkaan hassummalta. Jätkät osaavat soittaa, ja laulajan kiekumistakin kestää kuunnella. Kaikkien merkkien vastaisesti bändi esittää perinteisempään heviin pohjautuvaa poweria eikä sitä tolkutonta kilkutusta Dragonforcen ja vastaavien hengessä.
Homma toimii kaikin puolin, mutta ajoittain esiintyy niin järjettömän ilmeistä apinointia, että pohdin, ovatko nuo hetket vain asteen pidemmälle vietyä pilailua. Ei kukaan voi tehdä tällaista huomaamattaan. Itse tuotetta pahempaa ovatkin ne lähtökohdat, joille paketti on täysin tarkoituksellisesti rakennettu.
Vaikka nämäkään heput eivät keksi tuplabasareita uudelleen, ryhmä on piristävää vaihtelua kaavoihin kangistuneiden power metal -bändien joukossa.